Kevätpipo

Kevätauringon häikäistessä ajattelin kokeilla elämäni ensimmäisen lippapipon tekoa. Koitin kerätä tietoa blogeista ja ohjeista rohkaistuneena saksin Noshin kangasjämistä jonkinmoisen piponraakileen lippoineen. Kovikkeeksi laitoin joustamatonta liimakangasta ja farkkua.
Ensin leikkasin lipan liian isoksi ja jouduin purkuhommiin (lue, leikkasin saumavarat pois) ja tein lipasta pienemmän. Hatun ollessa jo valmis, ompelin ompelukoneella lippaan vielä tikkaukset, koska lippa ei ilman niitä näyttänyt mielestäni tarpeeksi hyväksi.
Hieno pipo tuli, tai keväthattu, miten sen nyt haluaa sanoa. Näitä teen varmasti lisää vielä eri väreissä. Hieman olisi pipo-osa voinut olla matalampi, mutta ehkä ensi kerralla.

Kesäiloa ja t-paitaa

Voihan hyppytikki jälleen. Miten ihmeessä on mahdollista, että tavallisen t-paidan teko on niinkin vaikeaa. Hyppytikkiä koko ajan, mutta kun itselle tekee, niin ratkaisuna toinen kierros päälle. Ehjä sellainen. Toivottavasti toimii, mutta aikaa purkuun ei nyt ollut. Hyi minua.
Noshin graffititrikoosta ja raidasta itselle t-paita Joka Tyypin Kaavakirjan Raglan-hihallisena versiona. Ja omaksi yllätykseksi sainkin pienentää sitä huomattavasti. Pari senttiä lähti kaikista saumoista. Jähän kyllä liian pikana surautettu versio, mutta ei mahda enää mitään. Nyt mitat vain muistiin seuraavaa kertaa varten.

Järkyttävää koittaa kuvata itseään kännykällä

Ystävän pikkuprinsessa täytti vuoden ja ihana oli tehdä pitkästä aikaa tytölle vaatetta. Kesäiloa tällä kertaa ja lisäksi pilkkuleggarit. Pääpannan saan tehdä uusiksi koon osoittauduttua nukkekooksi, mutta ei sen niin väliä. Kunhan sopivaa tulee.

Lahjoja ja kesävaatetta

Kevätauringon paistaessa (likaisten) ikkunoitten läpi sitä alkaa odottaa jo kesää. Siitä sain syyn tehdä viimeisistäkin kankaanrippeistä kesävaatetta pojalle, kangasta hihattomaan paitaan riitti vain juuri ja juuri. Shortsit olivat kamalat tehdä, hyppytikkiä hyppytikin perään. Mutta lopputulos oli sitäkin mieluisampi. Kummankin kaavat Ottobresta. Tosin hieman muokattuna. Kun meikäläinen ei taaskaan osannut lukea ohjeita, vaan hups kanttaukset oli jo ommeltu ennen kappaleiden kiinnitystä. Mutta itse asiassa, parempi näin.


Tänään pääsimme juhlistamaan pojan kaverin 1-vuotis synttäreitä. Ja pitihän sitä ommella lahjaksi pojalle paita ja kesähousut. Nyt olen oppinut hyödyntämään näitä pienempiäkin kangaskappaleita ja kankaita yhdistelemällä niistä saa aikaan vaikka ja mitä. Vai mitä olette mieltä?

Miwiä taasen pukkaa, tällä kertaa ystävättärelle. On se niin hyvä, kun voi tehdä omalla kaavalla kaverillekin. Vähän tuohon lisää tai tuosta pois. Ja sopivaa tulee kerralla. 

Vihaan vetoketjuja

Tein viime viikolla pojalle froteiset shortsit ja kevättakin/hupparin. Vuoritettuna, aaarg. Ei ole mitään kamalampaa kuin laittaa vetoketju vuoritettuun takkiin/huppariin. Monen purun jälkeen onnistuin, tosin välillä täytyi käydä hakemassa uusi vetoketjukin, sillä tuhosin ensimmäisen. Ja neljä saumurin neulaa, murr. Tekisin kaiken niin mielelläni ilman vetoketjua.
Mutta toisaalta, tein jumpsuitin kangasvaihtareilta ostamastani robottivelourista ja siinä taas vetoketju onnistui kertaheitolla ja erittäin siististi. Se vuoritus on selvästi se ongelma. Vaikkakin kaivoin blogeista ohjeita kuvineen siihenkin. Ehkä se joskus vielä onnistuu.
Tällä kerralla tuhosin lähes kaikki Noshilta ostamani kankaat ihan loppuun saakka. Kokosin niistä tyttärenkin toiveisen paidan, vaikka mielikuvitusta värityksen kanssa saikin käyttää. Tässä tyttären toivoma kaava, omasta paidastaan piirtämä. Vielä on vähän uutta kevätNoshia jäljellä, mitähän niistä keksisi? Shortseista lisään kuvan kunhan saan langanpätkät pääteltyä ensin ;).

Ratkojaa tarvittiin taas

Robomies

Ratkoja paras kaveri

Viime viikolla perheen sairastaessa itselle jäi iltaisin hyvin aikaa ompeluun. Päätin kokeilla kaikkea uutta, jota en ole ennen tehnyt.

Harmi että kuvassa pitkähihainen alupaita on samaa väriä.
Hihat eivät erotu.

Ensin tein Joonalle joustofroteesta housut ja kesähupparin. Ja purkuunhan tuo huppari meni ja monesti. Olen nimittäin todella taitava lukemaan ohjeita liian nopeasti ja kanttasin vahingossa kauluksen kokonaan, vaikka huppu olisi pitänyt kiinnittää ja kantata vasta hupun reuna. Hoh hoijaa.
Hyppytikeiltäkään ei vältytty. Jostain syystä peittarini ei pidä joustofroteesta, tai sitten olen itse vaan niin laiska muuttamaan säätöjä paksumman sauman kohdalla. Vaikka varoen käsipyörällä etenenkin, tulee silti aina välillä hyppytikkejä. Pitäisi kokeilla toisen merkkisiä neuloja ja niitä olenkin jo tilannut. Toivottavasti auttaa.

















Tein pojalle ensimmäistä kertaa myös v-aukkoisia paitoja. Ja ihastuin tähän Ottobren kaavaan heti. Varmasti tulee käyttöön jatkossakin.

Kaivuripaita onnistui loistavasti, kuva valmis silityskuva