Miikkaria itselle

Perjantaina tuli pyrähdettyä Naantalissa Majapuun avoimissa ovissa ja pitihän sieltä saada ihanuuksia matkaan. Jostain syystä käteen tarttui pinkkiä ja turkoosia ja heti alkuun halusin ommella pinkeistä itselleni jotain kesäistä.

Miikkareilta olen ostanut ihanat Magic knickersit (tai kuinka ne nyt kirjoitetaankaan) ja siskolla tiesin olevan heidän lepakkohihainen paitansa. Niistä halusin kokeilla piirtää kaavoja ja onnistuihan se, ainakin jollain lailla. Pinkki zik zak-kangas tosin loppui kesken, joten jouduin tekemään hihat vaaleanpunaisella. Lisäsin myös hiharesorit tuomaan ryhtiä ja nostin hieman kaula-aukkoa korkeammalle, jottei paita ihan valu olkapäiltä. Kangas on trikoota, vaikka alkuperäinen on joustocollegea, siitä seuraava tekele. Housut kuitenkin joustocollegea.

Aikasta ihana oloasu, vaikka tytär sanoikin, ettei noissa ole asiaa kaupungille ;).

Koiruus halusi mukaan kuvaan

Savannilla asuu seepra

Kun näin tämän kankaan ensi kerran, tiesin heti, että halusin siitä kesämekon itselleni. Hihattoman sellaisen, mutta millaisella helmalla? 

Kangas ei ensialkuun
meinannut pituudeltaan millään riittää, mutta lyhyt mekkonen siitä oli silti tehtävä. Käytetään sitä välillä sitten vaikka legginsien kanssa. Mutta elokuun etelänmatkaa varten tämä vaate on aivan passeli.

Ensin leikkasin kankaan etuosan raglanpaidan kaavan yläosan mukaan leventäen alaosaa kohden. Takaosan tein vain poikkasten kaavan selästä kainalon kohdilta. Ja surauttelin sivusaumat yhteen. Mutta mutta, paitakaava oli jo alkujaan minulle liian iso, unohdan sen aina leikatessa. Pari senttiä pitäisi saumoista napsasta pois, jotta istuu hyvin. Joten ei kun kaventamaan ja hieman pienentämään etuosaa vielä. Sitten kantinkääntäjän avustuksella peitetikkikoneella resorikantti etuosaan ja toinen ympäri koko yläosan. Ja sitten alkoikin helman ihmettely. 

Leveä resori olisi ollut nätti, mutta sellaisia paitamekkoja minulla on neuleesta liikaakin. Eikun kokeilemaan rullapäärmettä. Mutta ei, ei sopinut. Aaltoileva helma näytti kauniilta, mutta mustaa ei vain ollut tarpeeksi. Eikä helmassa ollut tarpeeksi kangasta kääntämistäkään varten. Päätin kokeilla kanttamista alaosaankin. Ja hyvähän siitä tuli. Tosin seuraavan kerran mittaan kunnolla resorin pituuden, jotta varmasti riittää ensimmäisellä yrityksellä. Reuna aaltoilee kauniisti takaa ja takaosa on hieman etuosaa pidempi, vaikka kuvissa sitä ei kunnolla huomaakaan. Hyvä tuli, kiitos ihanan kankaan. Kun vielä jaksaisi silittää vaatteet kuvia varten.

Huomenna sitten nenä kohti Naantalia ja Majapuun ihania kankaita, saapa nähdä millaisen saaliin kanssa saavun kotiin. Ensi viikolla alkaa loma, joten eiköhän matkavaatteita keretä silloin taas tehtailemaan lisää. Noshin seeprat odottavat vuoroaan.

Ullakolta löytyy aarre

Eilen sain oikean ompeluvimman. Piti saada paljon valmiiksi olemassa olevista kankaista, koska posti toi Noshin uutuuksia, jotka laitoin heti pesuun. Leikkasin kankaat lasten päiväuniaikaan ja illalla aloitin ompelun, kun sain miehen ja lapset pois jaloista. Ja pitkään ilta vierähtikin, olin puolen yön aikaan vasta valmiina ja siltikin jäljelle jäi oman mekon ompelu.


Aloitin urakan saumuroimalla kaikki, sitten siirryin peitetikkikoneen ääreen, tein kaiken mitä ruskealla langalla pystyi, sitten siirryin harmaaseen ja lopuksi mustaan. Tehdastyöskentelyä, mutta valmista tuli nopeasti.

T-paita ja "huppari ilman huppua" London-kankaista. Toinen trikoota, toinen joustocollegea. Ihanat päällä, vaikka kasvuvaraa löytyykin hurjasti.

Sitten ihanaakin ihanampi Ullakon aarre-kangas, jota alunperin halusin mustana, mutta löysin alennuksesta Lapsimessuilta. Siitä mukavaakin mukavampi hupparisetti, vyötäröllä sirkkarenkaat nauhalle. Kaikki kaavat muuten muunnelmia Ottobren kaavoista.

Ja Seepraa( kankaan oikea nimi on Savanni) , paidassa meinasi tosin kangas loppua, kun äiti vei kesämekkoonsa suurimman osan, siitä kuvaa myöhemmin kun se valmistuu. Hihan resorit olisin voinut tehdä samasta raidasta kun housutkin, mutta hoksasin tuon resorin myöhemmin.

Eiköhän noilla taas hetki pärjätä, kokoa näillä 92, joten pitäisi mennä pidempäänkin.

Ja taas kokeillaan uutta

Nyt olen päässyt vauhtiin uuden kokeilemisessa. No sen verran täytyi vanhaakin käyttää, että Miw oli jälleen aloituskaavana, jota lähdin tähän mekkoon muokkaamaan.


Jo pitkään olen marinoinut tätä ihanaa Riemukukka-kangasta kaapissani ja ensin ajatuksena oli tehdä siitä itselle huppari. Mutta jotenkin se vain tahtoi mekoksi, suorastaan huusi sitä. Ja koska en todellakaan ole mekkoihmisiä, halusin jälleen rikkoa rajoja ja opettelen käyttämään sitä.

Ensin leikkasin kankaan Miwin muokkauksen mukaisesti, kaula-aukko hieman alemmas ja kainalonkohtia samoin. Väljyyttä lisäsin parin sentin verran, sillä ajattelin, ettei kangas jousta samoin kuin trikoo. Enkä halunnut mekosta makkarankuorta. Lisäksi kavensin yläosaa hieman olkapäiden osalta. Jo kankaan leikkaaminen hirvitti, etten vain pilaisi tätä retroa ihanuutta. Ensi kertaa kokeilin tehdä kaula-aukon alavaran (?) avulla ja rintojen alle halusin kumilankakiristyksen.

Ongelmat tulivat vastaan, kun sovitin miltei valmista mekkoa. Mekko roikkui liikaa, toisinsanoen kädentiet ja kaula-aukko olivat liian suuret, eikä mekko istunut tarpeeksi. Ei kun purkuhommiin. Purin olkapäät ja muotokaitaleet muutaman sentin verran kumpaankin suuntaan ja surautin saumurilla saumat uudelleen kiinni pari senttiä alempaa. Ja kanttasin ympäri peitetikkikoneella. Helmaan halusin ensi kertaa pussihelman kuminauhalla, jätin nauhanpäät kuitenkin pitkiksi niin, että saan helman halutessani myös suoraksi.

Hyvä tuli, vaikka itse sanonkin. Kumilanka edessä on juuri oikeassa paikassa, eikä erotu liikaa. Ja helmasta tuli ihana. Mekko istuu kuin hansikas ja on todella ihana päällä. Ja on muuten ensimmäinen itselle tehty joustofroteevaate. Lisää näitä :).



















Siiri ja Myyry-kangas pääsi pojalle pyjamaksi. Hirveää miten nopeasti aika kuluu. Nyt poika käyttää jo 86-92 kokoa. Yritän aina tehdä vaatteet hieman isoiksi, jotta menisivät pidempään. Ihanan pehmoinen kangas <3.

Maksimekko

Tänään oli hyvä päivä ompelun suhteen. Hurautin aamulla Eurokankaaseen, kun huomasin siellä olevan alennuspäivät. Mitään sopivia alekankaita en kuitenkaan löytänyt, yllätys.

Mutta silti löytyi jotain sopivaa. Viskoositrikoota tai jotain vastaavaa, myyjäkään ei ihan tiennyt. Ohutta, laskeutuvaa, joka ei hirveämmin rypisty. Palalaarin hintana tälle palalle alle 5e! Kerrankin!

Tytär oli edellisenä iltana ostanut itselleen kaksi maksimekkoa ja päätin, että minäkin haluan sellaisen. Ja kun viikko sitten olin ostanut ensi kerran puolattavaa ohutta kuminauhaa, ajattelin kokeilla sen ompelemista. Lisäksi minulla oli yksi ompelupeikko selätettävänä, rullapäärme saumurilla. Ei kun töihin siis.

Pesin kankaan pikaohjelmalla ja heitin sen kuivuriin. Ja kun poika meni päiväunille, aloin ommella. Ensin saumuroin kankaan kummastakin sivusaumasta yhteen, ihan vain suorakaiteeksi siis kankaan leveyden mukaan puolet ja puolet. Yläreunan rullapäärmäsin Singerin ohjeiden mukaan ja heti tuli hyvää jälkeä. Sitten ei kun puolaamaan. 

Ohjeiden mukaan venytin kuminauhaa reilusti samalla kun puolasin ompelukoneella. Ja sitten vain ompelin. Piston pituus jotain neljä ja ei kun menemään spiraalina ympäri mekkoa. Välillä kokeilin päälle miltä näyttää ja lopuksi päädyin malliin, jossa kumpparit ovat vyötärölle saakka. Helma vielä rullapäärmeellä ja valmista tuli. Elämäni helpoin ompelus, suosittelen kaikille. Kangasta jäi vielä toppiinkin, ehkä teen siitä mallin, jossa rypytys loppuu heti rintojen alle. 

Kesä saa tulla!

 

Kesätoppi

Yläkerran siivouksen yhteydessä tongin vanhempia kangaslaatikoita, josta löytyikin aarteita. Olin n. vuosi sitten saanut lahjoituksena laatikollisen ihania kankaita ja vihdoin uskaltauduin yhden kankaista leikkelemään. Kangasta oli juuri ja juuri toppiin, tai mekkoon, ilman hihoja. Kaavaa ei ollut, enkä jaksanut odottaa, että sellainen kirjastosta mahdollisesti löytyisi.
Saksin kankaan mututuntumalla, neulasin välillä kiinni ja saksin lisää. Peittarin ja saumurin avustuksella loihdin itselleni kesätopin, jonka saan halutessani vetäistyä mekoksikin, sen verran löysää kangasta jäi vyötäröä keventämään.
Kangas on jotain viskoositrikoota, ikinä en ole sellaisesta mitään tehnyt. Lisäksi ompelin jäljelle jääneestä palasta itselleni leveän pääpannan. Aikasta kiva tuli, vaikka itse sanonkin. Pelkkä ommeltu käänne ala- ja etureunassa, lisänä takakautta samasta kankaasta ommeltu nauha niskan taakse solmittavaksi.
Ja kesä saa tulla!

Voi kun muistaisi asetella kankaan nätisti kuvaa varten! Kuvaajan vika;).

Kuvausrekvisiittana piti olla panta, isot korvikset ja isot aurinkolasit, mutta kuvaaja väsähti kesken session...