Vauvalahjoja ja pojalle vaatetusta

Pitkästä aikaa pääsin taas ompelemaan. Sukuun syntyi parikin pienokaista, joten pitihän sitä päästä tekemään minikoon vaatteita. Oma poika kun kasvaa silmissä.
Harmikseni kaikista en saanutkaan kuvia otetuksi, mutta tässä muutama setti.

Noshin ihanuuksia

Tässä Noshin uutuusraitaa yhdistettynä vanhempaan mäyräkoirakuvioon

 Sari Ahokkaalta tilattu yllätyspakettini sai facen kautta aikaan ostoryntäyksen, kun postasin sen sisällön ompelusivustolle. Itse olin niin positiivisen yllättynyt kankaista, tässä osa jotka ehdin ensi hätään ommella pojalleni. Flunssan iskettyä raahasin saumurin keittiönpöydän ääreen, näin pystyin pitämään poikaa samalla silmällä ja ompelemaankin vähän. Syystuulten puhaltaessa haluaisin päästä ompelemaan viime vuoden merinovillojakin, mutta vielä en ole niihin saakka ehtinyt. Uudet merinokuositkin houkuttelisivat kaupoissa, vaikka nyt olenkin pitänyt kukkaronnyörit tiukalla ja ommellut vanhempia kankaita ensin pois. Selian uutuuksia on kyllä silti ostettava, kunhan ne tulevat myyntiin.

Tämän paitakankaan ostin kangashamstereista, ihanan raikkaat värit

Housut tein jäljellejääneistä tilkuista, joustofroteeta.

 Tämä Sari Ahokkaan Kettukuosi on mielestäni ihanan värinen. Tein paitaan ensi kerran raglansaumaan tuollaiset "tereet", johan oli vaikea saada yhtä leveäksi kaikkialta. Mutta näitä teen varmasti lisää. Sen verran tuli uutukaista näköä tavalliseen paitaan. 

Tämän hupparineuloksen ostin jo ennen kesää kangashamstereista ja nyt oli sopiva hetki ommella siitä huppari ja housut. Kaikki vaatteet tein aikasta reiluina ja resorit ovat käännöksillä. Menevät siten pidenpään kun tuo poika kasvaa silmissä.

Boo-kangas Sari Ahokkaalta ihastutti niin, että kulutin kankaan aivan loppuun heti. Kummipoika halusi siitä paidan ja pipon ja oli kuulema heti nukkunut paita päällään kun oli ollut niin mielissään kuvioista. Pojalle samanlainen paita, pipo on vielä ommeltavana. Halloweenia odotellessa :).

Tällä kertaa kuvat ovat valitettavan epätarkkoja. Kameraa en ehtinyt ottaa käyttöön, joten kuvat on räpsitty kännykällä huonossa valaistuksessa. Mutta jotain sentään. 

Alla vielä syyspipo lahjaksi ja itselle. Silityskuva strasseilla on aikasta ihana <3.

Kreeta kutsuu

Vaikka sade ja tuuli piiskaa tällä hetkellä Suomea, vielä piti tehdä muutama kesävaate itselle ja pojalle. Me kun ollaan lähdössä Kreetan lämmöstä nauttimaan. Vähän hirvittää tuo lentomatka, mutta toivottavasti kestetään se.


























Tällä kertaa poika sai ihanat shorstiasut sävy sävyyn käytettäväksi. Hihattomat paidat ovat kesällä niin käteviä. Kankaana Noshin joustofroteeta ja trikoota, sekä turkoosia joustocollegea ja tähti kangasta en nyt muista mistä.

Majapuulta hain avoimista ovista nämä sarvikuonokankaat, niistä tein paitoja syksyksi pojalle. Väreihin sopivat housut ovat vielä hieman kesken.

PaaPiilta tilasin kesällä muutamaa kangasta, joista osa odottaa vielä ompelua. Tässä kuitenkin Siimeksessä luomujerseytä ja Soulbidsejä- taivaallisen pehmeä kangas pinnaltaan. Leggarit olen joskus aikaa sitten tehnyt ottobren kaavalla. Se onkin leggariluottokaavani tällä hetkellä.

Paidat ja tunika itselle on tehty Joka Tyypin Kaavakirjan raglanpaidan kaavasta muutellen. Siitä saa vaikka mitä ihanaa aikaiseksi. Tällä kertaa käytin sivurypytykseen framilonia, maailman helpoin tapa rypyttää kangasta.

Vähän olen jo oppinut säätämään peitetikkikonettakin, hyppytikit ovat jääneet vähemmälle.
































Sashopista sai elokuussa isot alennukset kankaista ja heittäydyin tilaamaan yllätyspussin kankaita. Viitisen metriä tuli näitä ihanuuksia tänään postissa ja heti ne oli pakko laittaa pesukoneeseen pyörimään. Jos vaikka matkalta palattuani pääsisin niitä leikkelemään.

Ihanaa kun tulee syksy, kankaista saa ommeltua taas lämpimiä vaatteita ja kohta pääsee neulomaankin.

(p.s. tää blogger on omituinen, vaikka miten mallaat ja asettelet kirjoitukset ja kuvat niin kun nää julkaisee, menee ne silti ihan sekaisin ja ihme väleille ja kokoon. Ei auta, vinkkejä kaivataan :))

Matkamekkoja

Sain vihdoin teinit takaisin kotiin lomilta, ja heti joutuivat kuvaushommiin. Ihanaakin ihanemmat kankaat Ornamentti ja Perhonen saivat muotonsa tunikamekkosina, lisänä pitsiä helmassa.
Perhosmekko hieman leveämpänä helmana, kun taas toisessa mekossa helma on edestä reilusti korkeampi kuin takaa, samalla helman ollessa kapeampi. Ihania kummatkin, vaikka Ornamentti näistä ehkä malliltaan suosikkini. Näitä lisää..

Merimies on erimies

Puh ja huh, lämpöä piisaa eikä hirmuisesti huvita ommella sisällä, eikä ulkona. Hikeä pukkaa siihen malliin, ettei vaatteita uskalla edes sovittaa. Mutta silti jotain ihanuuksia on jälleen valmistunut, tulevaa Kreetan matkaakin varten täytyi kesävaatteita tehdä lisää. Pojalla kun ei ollut kuin muutamat sortsit, eikä itsellä ihania mekkoja. Joten vaikka hiki lensi, niin valmista tuli.

Koska tyttäret eivät päässeet vielä kuvailemaan valmiita vaatteita päälläni, lisään osan kuvista myöhemmin kun saan kuvaajat paikalle. Tässä kuitenkin muutama uutuus.

Pojalle sortsit ja hihaton. Kyllä oli taas homma. Näitä tein kolmet, muut odottavat vielä kuvaamista. Housuissa hyppytikkien määrä meinasi ylittää sallitun määrän, koska kangas oli välillä viisin kerroin. Joustofrotee on ehkä kamalin ommeltava peitetikkikoneella ikinä, mutta siitäkin selvittiin, käsipyörää käsin kääntämällä.






 Itselle tein samaa mallia olevat housut, mutta tein kokoa mutu (musta tuntuu) ja voin kertoa, että niistä tuli jätit. Siis todella jätit. Joudun joko purkamaan ne ja piennentämään, tai keksiä niistä jotain muuta. Harmitus todella, niin suuritöiset kun olivat.

Mekkopaitoja kokeilin pitsihelmalla ensimmäisen kerran, harmi vain että kangasta oli noin vähän, paidat tuli silti. Majapuun avoimista ovista kaapattuja kankaita, hintaa sinisellä kankaalla vaivaisen viitosen. Eikä virheitä kankaassa todellakaan päälle päin näy.

Tämä apilakangas oli sellainen, etten oikein tiennyt tykätäkö vai en. Mutta ostaa täytyi ja nyt tykkään, todella. Caprit tein samasta yksivärisestä ruskeasta. Näillä kelpaa kesähelteillä mennä.

Naisten viikon kunniaksi veljeni vaimo piti leivarikestit luonaan, olihan pienillä tytöillä nimipäivät samalla. Ja niin pääsin pitkästä aikaa tekemään mekkoja, niitä on aina ihana tehdä. Helmaan halusin tällä kertaa myös pitsiä, hyvä tuli.

Nyt vain nauttimaan helteistä. Kun niitä vielä on.

Miikkaria itselle

Perjantaina tuli pyrähdettyä Naantalissa Majapuun avoimissa ovissa ja pitihän sieltä saada ihanuuksia matkaan. Jostain syystä käteen tarttui pinkkiä ja turkoosia ja heti alkuun halusin ommella pinkeistä itselleni jotain kesäistä.

Miikkareilta olen ostanut ihanat Magic knickersit (tai kuinka ne nyt kirjoitetaankaan) ja siskolla tiesin olevan heidän lepakkohihainen paitansa. Niistä halusin kokeilla piirtää kaavoja ja onnistuihan se, ainakin jollain lailla. Pinkki zik zak-kangas tosin loppui kesken, joten jouduin tekemään hihat vaaleanpunaisella. Lisäsin myös hiharesorit tuomaan ryhtiä ja nostin hieman kaula-aukkoa korkeammalle, jottei paita ihan valu olkapäiltä. Kangas on trikoota, vaikka alkuperäinen on joustocollegea, siitä seuraava tekele. Housut kuitenkin joustocollegea.

Aikasta ihana oloasu, vaikka tytär sanoikin, ettei noissa ole asiaa kaupungille ;).

Koiruus halusi mukaan kuvaan

Savannilla asuu seepra

Kun näin tämän kankaan ensi kerran, tiesin heti, että halusin siitä kesämekon itselleni. Hihattoman sellaisen, mutta millaisella helmalla? 

Kangas ei ensialkuun
meinannut pituudeltaan millään riittää, mutta lyhyt mekkonen siitä oli silti tehtävä. Käytetään sitä välillä sitten vaikka legginsien kanssa. Mutta elokuun etelänmatkaa varten tämä vaate on aivan passeli.

Ensin leikkasin kankaan etuosan raglanpaidan kaavan yläosan mukaan leventäen alaosaa kohden. Takaosan tein vain poikkasten kaavan selästä kainalon kohdilta. Ja surauttelin sivusaumat yhteen. Mutta mutta, paitakaava oli jo alkujaan minulle liian iso, unohdan sen aina leikatessa. Pari senttiä pitäisi saumoista napsasta pois, jotta istuu hyvin. Joten ei kun kaventamaan ja hieman pienentämään etuosaa vielä. Sitten kantinkääntäjän avustuksella peitetikkikoneella resorikantti etuosaan ja toinen ympäri koko yläosan. Ja sitten alkoikin helman ihmettely. 

Leveä resori olisi ollut nätti, mutta sellaisia paitamekkoja minulla on neuleesta liikaakin. Eikun kokeilemaan rullapäärmettä. Mutta ei, ei sopinut. Aaltoileva helma näytti kauniilta, mutta mustaa ei vain ollut tarpeeksi. Eikä helmassa ollut tarpeeksi kangasta kääntämistäkään varten. Päätin kokeilla kanttamista alaosaankin. Ja hyvähän siitä tuli. Tosin seuraavan kerran mittaan kunnolla resorin pituuden, jotta varmasti riittää ensimmäisellä yrityksellä. Reuna aaltoilee kauniisti takaa ja takaosa on hieman etuosaa pidempi, vaikka kuvissa sitä ei kunnolla huomaakaan. Hyvä tuli, kiitos ihanan kankaan. Kun vielä jaksaisi silittää vaatteet kuvia varten.

Huomenna sitten nenä kohti Naantalia ja Majapuun ihania kankaita, saapa nähdä millaisen saaliin kanssa saavun kotiin. Ensi viikolla alkaa loma, joten eiköhän matkavaatteita keretä silloin taas tehtailemaan lisää. Noshin seeprat odottavat vuoroaan.

Ullakolta löytyy aarre

Eilen sain oikean ompeluvimman. Piti saada paljon valmiiksi olemassa olevista kankaista, koska posti toi Noshin uutuuksia, jotka laitoin heti pesuun. Leikkasin kankaat lasten päiväuniaikaan ja illalla aloitin ompelun, kun sain miehen ja lapset pois jaloista. Ja pitkään ilta vierähtikin, olin puolen yön aikaan vasta valmiina ja siltikin jäljelle jäi oman mekon ompelu.


Aloitin urakan saumuroimalla kaikki, sitten siirryin peitetikkikoneen ääreen, tein kaiken mitä ruskealla langalla pystyi, sitten siirryin harmaaseen ja lopuksi mustaan. Tehdastyöskentelyä, mutta valmista tuli nopeasti.

T-paita ja "huppari ilman huppua" London-kankaista. Toinen trikoota, toinen joustocollegea. Ihanat päällä, vaikka kasvuvaraa löytyykin hurjasti.

Sitten ihanaakin ihanampi Ullakon aarre-kangas, jota alunperin halusin mustana, mutta löysin alennuksesta Lapsimessuilta. Siitä mukavaakin mukavampi hupparisetti, vyötäröllä sirkkarenkaat nauhalle. Kaikki kaavat muuten muunnelmia Ottobren kaavoista.

Ja Seepraa( kankaan oikea nimi on Savanni) , paidassa meinasi tosin kangas loppua, kun äiti vei kesämekkoonsa suurimman osan, siitä kuvaa myöhemmin kun se valmistuu. Hihan resorit olisin voinut tehdä samasta raidasta kun housutkin, mutta hoksasin tuon resorin myöhemmin.

Eiköhän noilla taas hetki pärjätä, kokoa näillä 92, joten pitäisi mennä pidempäänkin.

Ja taas kokeillaan uutta

Nyt olen päässyt vauhtiin uuden kokeilemisessa. No sen verran täytyi vanhaakin käyttää, että Miw oli jälleen aloituskaavana, jota lähdin tähän mekkoon muokkaamaan.


Jo pitkään olen marinoinut tätä ihanaa Riemukukka-kangasta kaapissani ja ensin ajatuksena oli tehdä siitä itselle huppari. Mutta jotenkin se vain tahtoi mekoksi, suorastaan huusi sitä. Ja koska en todellakaan ole mekkoihmisiä, halusin jälleen rikkoa rajoja ja opettelen käyttämään sitä.

Ensin leikkasin kankaan Miwin muokkauksen mukaisesti, kaula-aukko hieman alemmas ja kainalonkohtia samoin. Väljyyttä lisäsin parin sentin verran, sillä ajattelin, ettei kangas jousta samoin kuin trikoo. Enkä halunnut mekosta makkarankuorta. Lisäksi kavensin yläosaa hieman olkapäiden osalta. Jo kankaan leikkaaminen hirvitti, etten vain pilaisi tätä retroa ihanuutta. Ensi kertaa kokeilin tehdä kaula-aukon alavaran (?) avulla ja rintojen alle halusin kumilankakiristyksen.

Ongelmat tulivat vastaan, kun sovitin miltei valmista mekkoa. Mekko roikkui liikaa, toisinsanoen kädentiet ja kaula-aukko olivat liian suuret, eikä mekko istunut tarpeeksi. Ei kun purkuhommiin. Purin olkapäät ja muotokaitaleet muutaman sentin verran kumpaankin suuntaan ja surautin saumurilla saumat uudelleen kiinni pari senttiä alempaa. Ja kanttasin ympäri peitetikkikoneella. Helmaan halusin ensi kertaa pussihelman kuminauhalla, jätin nauhanpäät kuitenkin pitkiksi niin, että saan helman halutessani myös suoraksi.

Hyvä tuli, vaikka itse sanonkin. Kumilanka edessä on juuri oikeassa paikassa, eikä erotu liikaa. Ja helmasta tuli ihana. Mekko istuu kuin hansikas ja on todella ihana päällä. Ja on muuten ensimmäinen itselle tehty joustofroteevaate. Lisää näitä :).



















Siiri ja Myyry-kangas pääsi pojalle pyjamaksi. Hirveää miten nopeasti aika kuluu. Nyt poika käyttää jo 86-92 kokoa. Yritän aina tehdä vaatteet hieman isoiksi, jotta menisivät pidempään. Ihanan pehmoinen kangas <3.