Puh ja huh, lämpöä piisaa eikä hirmuisesti huvita ommella sisällä, eikä ulkona. Hikeä pukkaa siihen malliin, ettei vaatteita uskalla edes sovittaa. Mutta silti jotain ihanuuksia on jälleen valmistunut, tulevaa Kreetan matkaakin varten täytyi kesävaatteita tehdä lisää. Pojalla kun ei ollut kuin muutamat sortsit, eikä itsellä ihania mekkoja. Joten vaikka hiki lensi, niin valmista tuli.Koska tyttäret eivät päässeet vielä kuvailemaan valmiita vaatteita päälläni, lisään osan kuvista myöhemmin kun saan kuvaajat paikalle. Tässä kuitenkin muutama uutuus.
Pojalle sortsit ja hihaton. Kyllä oli taas homma. Näitä tein kolmet, muut odottavat vielä kuvaamista. Housuissa hyppytikkien määrä meinasi ylittää sallitun määrän, koska kangas oli välillä viisin kerroin. Joustofrotee on ehkä kamalin ommeltava peitetikkikoneella ikinä, mutta siitäkin selvittiin, käsipyörää käsin kääntämällä.
Itselle tein samaa mallia olevat housut, mutta tein kokoa mutu (musta tuntuu) ja voin kertoa, että niistä tuli jätit. Siis todella jätit. Joudun joko purkamaan ne ja piennentämään, tai keksiä niistä jotain muuta. Harmitus todella, niin suuritöiset kun olivat.
Tämä apilakangas oli sellainen, etten oikein tiennyt tykätäkö vai en. Mutta ostaa täytyi ja nyt tykkään, todella. Caprit tein samasta yksivärisestä ruskeasta. Näillä kelpaa kesähelteillä mennä.
Naisten viikon kunniaksi veljeni vaimo piti leivarikestit luonaan, olihan pienillä tytöillä nimipäivät samalla. Ja niin pääsin pitkästä aikaa tekemään mekkoja, niitä on aina ihana tehdä. Helmaan halusin tällä kertaa myös pitsiä, hyvä tuli.
Nyt vain nauttimaan helteistä. Kun niitä vielä on.
