Pisarakaulusmekkoja

Perhepäivähoitajan työt alkoivat kuukausi sitten ja sen jälkeen ei tässä taloudessa pahemmin olla ommeltu. Pihatöitäkin pitäisi vähän tehdä, kamalaa kun odotan sadetta, jotta saan hyvällä omatunnolla ommella. Parina viime iltana olen kuitenkin päässyt ompelemaan, vaikkakin miltei keskellä yötä. Pakko oli leikellä Lapsimessuilta ostamani kankaat vaatteiksi.

Ompelujumi oli melkoinen, kaikkea piti tehdä, mutta mitään en oikein osannut aloittaa. Ja uudet kankaat olivat niin ihania, ettei niistä voinut ihan mitä vain tehdäkään.

Päädyin tuttuun MIW-kaavaan, tällä kertaa reilusti muokattuna. Ennen en ollut kokeillut pisarakaula-aukkoa, joten sen halusin kokeilla. Yhtään en osannut sanoa sopiiko tuo minulle, mutta tästä taisikin tulla uusi lempimalli kesämekkoihin ja paitoihin. Hihat jätin myös pois, ja kavensin kaavaa olkapäiden kohdalta samalla kainalon kohtaa hieman nostaen.

Saksin ihan mututuntumalla mekkoon ympyrän kaula-aukon etureunaan ja surauttelin kantinkääntäjä apuna menemään. Ja hyvä tuli. Kankaana oli maailman pehmoisin Soulbird, jota on varmaan pakko vielä tilata keltaisenakin(tai sahramin värisenä, mikäsenytolikaan). Koska halusin helmaankin jotain erilaisuutta, harsin sivusaumoihin langat, jotka kiristämällä sain rypytykset aikaan. Paljon helpompaa kuin kikkailu Framinolilla. Hieman tuli taasen hyppytikkejä, mutta jo seuraavassa mekossa säädin kääntäjän niin, että toinen neula ompelee hieman resorin sivusta, jo tuli parempaa.

Siiri ja Myyry-kankaan olin miettinyt poikaani varten, mutta jostain syystä halusinkin sen itselleni mekkopaidaksi. Ihanan pehmeä sekin. Ja jäihän sitä hieman ylikin. 

Lisäksi surauttelin muutaman pipon ja pannan kavereiden pyynnöstä, perushuttua siis.

Tänään postiin tulikin ilmoitus, että Noshin kankaat odottavat postissa. Kankaiden yönä tuli tilattua muutama uusi kangas, Viljamin Puodilta ja Selialta myös. Niitä vielä odotellaan.