Ja taas kokeillaan uutta

Nyt olen päässyt vauhtiin uuden kokeilemisessa. No sen verran täytyi vanhaakin käyttää, että Miw oli jälleen aloituskaavana, jota lähdin tähän mekkoon muokkaamaan.


Jo pitkään olen marinoinut tätä ihanaa Riemukukka-kangasta kaapissani ja ensin ajatuksena oli tehdä siitä itselle huppari. Mutta jotenkin se vain tahtoi mekoksi, suorastaan huusi sitä. Ja koska en todellakaan ole mekkoihmisiä, halusin jälleen rikkoa rajoja ja opettelen käyttämään sitä.

Ensin leikkasin kankaan Miwin muokkauksen mukaisesti, kaula-aukko hieman alemmas ja kainalonkohtia samoin. Väljyyttä lisäsin parin sentin verran, sillä ajattelin, ettei kangas jousta samoin kuin trikoo. Enkä halunnut mekosta makkarankuorta. Lisäksi kavensin yläosaa hieman olkapäiden osalta. Jo kankaan leikkaaminen hirvitti, etten vain pilaisi tätä retroa ihanuutta. Ensi kertaa kokeilin tehdä kaula-aukon alavaran (?) avulla ja rintojen alle halusin kumilankakiristyksen.

Ongelmat tulivat vastaan, kun sovitin miltei valmista mekkoa. Mekko roikkui liikaa, toisinsanoen kädentiet ja kaula-aukko olivat liian suuret, eikä mekko istunut tarpeeksi. Ei kun purkuhommiin. Purin olkapäät ja muotokaitaleet muutaman sentin verran kumpaankin suuntaan ja surautin saumurilla saumat uudelleen kiinni pari senttiä alempaa. Ja kanttasin ympäri peitetikkikoneella. Helmaan halusin ensi kertaa pussihelman kuminauhalla, jätin nauhanpäät kuitenkin pitkiksi niin, että saan helman halutessani myös suoraksi.

Hyvä tuli, vaikka itse sanonkin. Kumilanka edessä on juuri oikeassa paikassa, eikä erotu liikaa. Ja helmasta tuli ihana. Mekko istuu kuin hansikas ja on todella ihana päällä. Ja on muuten ensimmäinen itselle tehty joustofroteevaate. Lisää näitä :).



















Siiri ja Myyry-kangas pääsi pojalle pyjamaksi. Hirveää miten nopeasti aika kuluu. Nyt poika käyttää jo 86-92 kokoa. Yritän aina tehdä vaatteet hieman isoiksi, jotta menisivät pidempään. Ihanan pehmoinen kangas <3.